Uuden lastensairaalan värikäs akvaario on tuonut paljon iloa pienille potilaille. Tämä blogi kertoo akvaarion synnystä ja kokemuksista sen hoidon parissa menneiden noin viiden vuoden ajalta.
Lue lisää
Kirjoittanut: Markus Dernjatin
Markus Dernjatin, 25.9.2023
Tämä on muokattu versio Botia-lehden vuoden 2021 artikkelista, joka kertoo Helsingin Meilahdessa sijaitsevan Uuden lastensairaalan merivesiakvaarion suunnittelusta ja rakentamisesta.
Ajatus Uuden Lastensairaalan akvaariosta syntyi jo syksyllä 2013, muotoutuen jo seuraavan vuoden aikana todelliseksi projektiksi. Mikä parasta, aikataulu oli läpi koko hankkeen melko kiireetön: kaiken piti olla valmiina vasta keväällä 2018, paria kuukautta ennen sairaalan avautumista pienille potilaille.
Tapasin sairaalarakennuksen suunnittelusta vastaavan Arkkitehtitoimisto Sarcin Antti-Matti Siikalan keväällä 2014 projektin aloituksen merkeissä. Olin lähestynyt aiemmin Lastensairaalan tukisäätiötä ja ilmaissut toiveeni lahjoittaa esimerkiksi 1000 -litrainen makeavesiakvaario suunnitteilla olevan sairaalan tiloihin – ajatus oli kuulemma hyvä, mutta lahjoitus ei kuitenkaan ollut mahdollinen. Palaverissa nimittäin selvisi, että en ollut yksin akvaarioajatuksen kanssa, mutta liityin seuraan sopivalla hetkellä. Sairaalan suunnittelijat olivat tutustuneet muun muassa Melbournen lastensairaalan ruhtinaallisiin tiloihin, joissa sijaitsee valtava, kahden kerroksen korkuinen sylinteriakvaario.
Melbournen lastensairaalan henkeä oli vangittu Uuden lastensairaan suunnitelmiin, kuten julkisivun värimaailmaan, sekä tietysti ajatukseen suuresta akvaariosta. Mittakaava meillä oli kuitenkin paikallisiin olosuhteisiin sovitettu ja akvaariolle huoltotiloineen oli varattu hieman maltillisemmin ”ainoastaan” kahdeksan neliömetrin tila.
Akvaarion suunnittelu käynnistyi syksyllä 2014. Heti alkuun sovimme, että vaikka akvaario on suunniteltu sairaalan pieniä potilaita ilostuttamaan, se toteutetaan tulevien asukkaiden eli kalojen ja korallien ehdoilla. Suunnittelussa huomioitava tekijä olisi lisäksi huollon helppous. Tavoitteena olisi tasapainoinen, valoisa ja värikäs kokonaisuus – kalat olisivat ensisijaisia lapsipotilaiden näkövinkkelistä, mutta niiden koko ja määrä tulisi olemaan maltillinen.
Vuoden 2015 lopulla sain nähtäväkseni ensimmäiset arkkitehtikuvat. Akvaario huoltotiloineen oli sijoitettu näyttävälle paikalle, pitkän lasiseinäisen odotusaulan perälle. Se näkyisi myös pimeinä iltoina hienosti ulos Stenbäckinkadulle. Työkuvassa allas oli muodoltaan perinteinen suorakaide ja sen takana kulki huoltokäytävä. Ensimmäisenä toimenpiteenä muutimme akvaarion muotoa: altaan toinen pääty levitettiin rohkeasti huoltotilan kustannuksella ja jäljelle jäänyttä huoltotilaakin kavennettiin. Akvaarioon saatiin huomattavasti lisää tilavuutta, kiinnostavampi muoto ja mikä parasta, ikkuna myös toiselle puolelle rakentuvaan leikkihuoneeseen. Pohjapinta-ala on oleellinen kaikille akvaarion tuleville asukkaille, toki erityisesti koralleille, jotka tarvitsevat valoa ja vapaata kasvutilaa vaakasuunnassa.
Huoltotilan kutistumisen aiheuttamat haasteet ratkaistiin korottamalla osa akvaarion pohjasta. Näin sen alle mahtuisi paremmin teknisiä laitteita ilman, että akvaariolasin alareuna nousee liian korkealle pikkuväen vinkkelistä, tai että akvaarion näyttävyys kärsii lasien pienentyessä.
Keväällä 2016 Lastensairaalan akvaariolla oli vihdoin lopullinen muoto, jonka tilavuudeksi tuli noin 5000 litraa. Vettä täynnä olevan ja sisustetun altaan massa olisi kuutiden tonnia, joten jalusta piti mitoittaa sen mukaisesti.
Kun jalustan vahvistetut suunnitelmat oli siirretty eteenpäin, oli sähkö- ja LVI-suunnitelma seuraava askel. Tässä projektissa ammattimainen sähkösuunnittelutiimi piti huolen, että kaikki toivomani yksityiskohdat huomioitiin ajoissa. Akvaariolaitteiden pistorasiasarjat ryhmiteltiin usean suojakytkimen taakse ja suunnittelussa huomioitiin myös riittävä määrä pistorasioita sekä niiden oikea sijoittelu, jotta turhilta jatkojohdoilta vältytään. Lisäksi kaloilla tulee olla selkeä vuorokausirytmi, joten akvaariovalaisimet tarvitsevat luotettavan ja helposti hallittavan kello-ohjauksen. Huoltotilan hyvä ilmanvaihto ja jäähdytysmahdollisuus olivat myös osa suunnitelmaa.
Monien suunnitteluvaiheiden jälkeen palkitseva hetki koitti vuoden 2016 lopulla. Sairaalarakennuksen aulan työt olivat edenneet sopivasti ja akvaarion jalusta saatiin vihdoin rakennettua paikoilleen. Sarcin, Rambollin ja SRV:n totetuttaman työn laatu oli korkea, ja yksityiskohdat oli toteutettu sovitun mukaisesti ja sentintarkasti.
Akvaarioprojektin ollessa vielä suunnittelupöydällä kesällä 2015, ryhdyin määrätietoisesti etsimään akvaarion sisustusmateriaaleja, varsinkin ns. ”elävää kiveä”, eli kuolleiden korallirankojen ja muiden kalkkia sitovien eliöiden muodostamaa kiveä. Kierrätysmateriaalien käyttö, ennen kaikkea ”käytettyjen” kivien haaliminen, oli tässä kohtaa luonteva ja eettinen ratkaisu, jotta kiviä ei tarvitsisi tuoda lentokoneella toiselta puolelta maapalloa.
Sain lopulta kasaan noin 300 kiloa kuolleita eläviä kiviä, jotka harrastuksensa lopettaneet akvaristit olivat varastoineet kuivina autotallinsa tai takapihansa nurkkaan. Tämän vaiheen työläyttä lisäsi se, että kivet piti liottaa ja pestä moneen kertaan. Noin neljän kuukauden liotuksen ja lukuisten vedenvaihtojen ja välipesujen jälkeen siirsin osan kivistä toiminnassa olevaan riutta-akvaarioon kypsymään – ajan kanssa ne muuttuivat jälleen eläviksi (eli mikrobien kansoittamiksi). Loput kivistä säilöttiin kuivana lämpimään varastoon odottamaan akvaarion valmistumista.
Muut akvaarion toimintaan tarvittavat vesisäiliöt valmistettiin mittatilauksena PVC-levystä hitsaamalla.
Sumppu eli ala-allas sijoitettiin akvaarion pengerretyn osan alle – tämä vapautti merkittävästi lattia-alaa ahtaanpuoleisessa huoltotilassa. Akvaarion vesi ylivuotaa sumppuun palatakseen kahden nostopumpun voimin takaisin. Sumppuun sijoitetaan pumppujen lisäksi mm. akvaarion suodatukseen ja lämmitykseen liittyvää tekniikkaa. Sumpun vesitilavuudeksi tuli reilu 300 litraa. Sumppu puolestaan ylivuotaa viemäriin – ominaisuus, jota tarvitaan erityisesti vedenvaihtojen yhteydessä.
Jalustan alle sijoitetiin myös noin 250-litrainen korvausvesisäiliö. Tähän säiliöön johdetaan käänteisosmoosilla puhdistettua vesijohtovettä, ja automatiikka lisää sitä edelleen akvaarioon, haihtuvan veden tilalle. Automatiikalla varmistetaan vedenpinnantasolle herkkien suodatinlaitteiden toiminta ja tietysti akvaarion suolapitoisuuden säilyminen vakaana. Myös korvausvesisäiliö ylivuotaa hallitusti viemäriin.
Jotta vedenvaihdot sujuisivat helposti, suunnittelin huoltotilan nurkkaan 800-litraisen, malliltaan korkean, lisävahvistetun vaihtovesitornin. Merivettä täynnä oleva säiliön tarjoaa juuri sopivan kertavedenvaihtomäärän 1-2 viikon välein, ja vedenvaihtoja on helppo tehdä ilman ylimääräisiä letkuja ja työvaiheita.
Jalustan valmistuttua ryhdyimme keväällä 2017 kokoamaan varsinaista allasta. Akvaarion runko on liimapuurakenne, jonka kokoaminen vei kaikkineen noin viikon työtunnit kahdelta henkilöltä. Pohja koottiin sen muodon ja mittojen takia useasta lomitetusta, yhteenlaminoidusta vanerikappaleesta. Ikkunattomat pystyseinät, eli tässä tapauksessa kaksi takaseinää ja yksi pääty, ovat yksinkertaista vaneria, joka tuettiin tiheään pystykoolauksilla – liimaa ja ruuveja kului. Kesän 2017 lopulla olimme valmiit aloittamaan puurungon vesieristämisen eli pinnoittamisen kaloille ja herkille selkärangattomille eläimille turvalliseksi todetulla epoksi-lasikuituseoksella.
Lasikuitukangasta laminoitiin altaan pintoihin lopulta 3 – 6 kerrosta, paikasta riippuen. Ensin tehtiin pystyseinät ja viimeiseksi pohja. Suurille pystypinnoille kangaskerroksia tarvittiin hieman vähemmän, ja johtuen mattojen lomittumisesta, kulmiin tuli runsaasti kerroksia ja siten vahvuutta. Viimeisiin hartsieriin lisättiin mustaa väripigmenttiä. Laminoinnin ja siistimisen jälkeen tehtiin hartsin kovettumisen kannalta tarpeellinen lämpökäsittely asentamalla suojatun allasrungon sisälle lämpöpuhallin muutamaksi vuorokaudeksi.
Akvaarion lasit eli ikkunat mitoitettiin huolella ja tilattiin jo pari kuukautta ennen lasikuitutyön valmistumista. Kolme isoa ikkunaa on laminoitua päällekkäisistä Optiwhite-laseista. Vahvuutta rakenteella on lähes 4 cm ja yhteispainoa yli 500 kiloa. Viisi vahvaa miestä ja neljä paria imukuppeja tarvittiin suurimman ikkunan pujottamiseen akvaarion sisälle. Ikkunat pöngättiin lopullisiin asemiin ja allasrungon ja ikkunoiden välisten saumojen tiivistäminen noin sadalla silikoni-tuubilla voitiin aloittaa. Silikonisaumat saivat kuivua rauhassa yli kuukauden ennen altaan koeponnistusta.
Akvaariorungon valmistuttua ja lasien kuivuttua hieman päästiin seuraavaan vaiheeseen eli akvaarion sistamiseen. Akvaarion pisimmän ja suhteellisen korkean takaseinän teemoitukseen luonnollinen ratkaisu oli Korallenweltin mittatilauksena toimittama keraaminen korallitaustaelementti. Tilaa säästävien elementtien etuna on, että niiden taakse ei pääse kertymään akvaarion toimintaa haittaavaa lietettä.
Neliosainen, yhteensä 2,5 metriä pitkä elementti kiinnitettiin silikonilla ja välisaumat kitattiin lähetyksen mukana tulleella valkoisella erikoislaastilla. Suhteellisen painavien elementtien alle laitettiin varmuuden vuoksi muutama silikoniletkunpätkä pehmusteeksi.
Yksi elementti sijoitettiin akvaarion ikkunattomaan päätyyn, ja kolme pitkälle takaseinustalle siten, että seuraavassa vaiheessa asennettavien Abyzz-kiertovesipumppujen imuputkistoille jäi noin puolen metrin tila. Myöhemmin nämä putkistot ja akvaarion muut paljaat pinnat teemoitetaan elävillä kivillä.
Vaihteleva veden virtaus on riutta-akvaarion eliöiden hyvinvoinnin ja altaan biologisen tasapainon kannalta oleellinen. Vedenkierron ytimen muodostaa kaksi hiljaista ja energiatehokasta Abyzz A200 -pumppua sekä ACS-ohjainyksikkö. Jälkimmäinen säätelee pumppujen tehoa jäljitellen mm. luonnollisia virtauksia ja aallokkoa sekä rauhoittaen veden liikettä yön ajaksi. Yhteispumppausteho näillä kahdella on hieman alle 30 m³/h
Pumput asennettiin akvaarion alle. Ne kiinnitettiin kuitenkin ensin erillisille alustoille, jotta pumppujen kierreliitokset saatiin kunnolla tuettua – pitkät ja painavat linjastot rasittavat helposti liittimien O-renkaita aiheuttaen vuotoja. Imupuolen linjastojen halkaisija on 63 mm. Toinen pumppu imee veden noin 50 cm ja toinen noin 80 cm syvyydeltä akvaariosta. Paine- eli paluuvesipuolen linjastojen alkupäät ovat halkaisijaltaan 40 mm, mutta molemmat haarautuvat lopulta kahteen 32 mm linjastoon. Paluuvesipisteitä on siten yhteensä neljä eri puolilla allasta.
Edellä kuvattujen ’Closed loop’ -vesikiertolinjastojen lisäksi veden liikettä tehdään kolmella akvaarion teemoituksen sekaan asennettavalla Tunze Turbelle stream-pumpulla. Niiden teho vaihtelee 10 – 20 m³/h välillä. Lisäksi ala-altaan vedenkierrosta vastaavat kaksi Eheim 1263 -pumppua siirtävät yhteensä noin 6 m³/h. Näin ollen akvaarion kokonaisvedenkierto on luokkaa 65 – 95 m³/h.
Akvaarion ja ala-altaan välinen vedenkierto tapahtuu ylivuotoputken kautta, jonka yläreuna määrää myös akvaarion vedenpinnan korkeuden. Kaksi nostopumppua pumppaa vettä jatkuvasti ala-altaasta ylös, ja vesi palaa ylivuotoputken kautta takaisin. Veden kiertäessä normaalisti myös akvaarion vedenpinta pysyy aina samalla tasolla.
Ylivuotoputkien suhteen ei kannata nirsoilla: liian kapeaan putkeen voi syntyä lappo, jolloin äänihaitat saattavat olla melkoisia, vesivahingon vaarasta puhumattakaan. Myöskään yhden putken varaan ei kannata koko hommaa laskea. Jos se tukkeutuu, on koko ala-altaan tilavuus pumpattu hetkessä akvaarioon, joka pahimmassa tapauksessa tulvii yli äyräidensä.
Ylivuodon halkaisija on 50 mm ja putki haarautuu puolesta välistä. Molempien haarojen yläpäässä on laajennusosana 50 – 63 mm muhvi, jonka sisään on helppo kietaista muovinen verkkosuikale estämään akvaarion asukkaiden sujahtaminen putken kautta ala-altaaseen. Ylivuodon läpivientinippaa varten akvaarion korotettuun pohjaosuuteen ala-altaan yläpuolelle porattiin reikä. Läpivienti tiivistettiin tasotiivisteellä ja silikonilla.
Uuden Lastensairaalan akvaarion pohjalle, mukaan lukien korotetulle osuudelle, tulee muutaman senttimetrin kerros korallihiekkaa. Korokkeen reunoille liimattiin PVC-levystä hitsattu noin 35 mm korkea kulmalista, joka katoaa aikanaan elävistä kivistä muodostuvan teemoituksen alle. Listan tarkoituksena on estää hiekkaa valumasta korokkeelta alemmalle pohjalle.
Taustan elementin lisäksi akvaarion lopullinen maisema rakentuu elävistä kivistä. Kiviä ei kuitenkaan pinota tiiviiksi ja painaviksi keoiksi, vaan niitä varten tehtiin PVC-putkista tukitelineet. Näin rakentuvan kiviteemoituksen taakse jää kaloille suojaisaa oleskelutilaa ja vesi kiertää akvaariossa paremmin. Tiiviiden röykkiöiden sekaan kertyy helposti lietettä, joka aiheuttaa pitkässä juoksussa vedenlaadullisia ongelmia.
Eläviä kiviä kiinnitettäessä on tärkeää, että kivet eivät jää roikkumaan pelkkien nippusiteiden varaan. Nippusiteillä on taipumus haurastua pitkässä juoksussa, ja muutaman vuoden kuluttua sortuvat kivikasat ovat työläitä korjata akvaarion ollessa täynnä vettä ja koralleja.
Monen sadan kivikilon sovittelu ja kiinnittäminen yksitellen telineisiin vei aikaa päivätolkulla ja työskentely oli välillä ergonomisesti aika haastavaa. Lopulta sisustus tuli kuitenkin valmiiksi ja akvaarion koetäyttö voitiin aloittaa!
Vaahdottimeksi valittiin positiivisten kokemusten siivittämänä Deltecin 3070s, joka sijoitettiin luonnollisesti akvaarion ala-altaaseen. 3070s ei kaipaa erillistä syöttöpumppua, koska reaktioputken sisällä olevat venturipumput imevät sekä veden että ilman vaahdottimeen. Ala-altaan vedenpintaa on kuitenkin tarkoitus pitää vaahdottimelle määriteltyä optimaalista tasoa ylempänä, joten vaahdottimen pohjalevyyn kiinnitettiin korotuspaloiksi 50 mm jatkosmuhvit. Vaahdottimen lopullinen korkeus suhteessa vedenpintaan oli helppo säätää muhveihin työnnetyillä irtonaisilla PVC-putken pätkillä.
Teknisten laitteiden, erityisesti valaisinten, synnyttämä lämpö uhkaa riutta-akvaarion hyvinvointia kesähelteillä. Yli +30 °C asteen lämpötila on pitkään jatkuessaan turmiollinen varsinkin koralleille. Lastensairaalan akvaarion veden lämpötila halutaan pitää välillä +25 – 28 °C, ja ehdoton enimmäislämpötila on +29 °C. Tilanne on ratkaistu huoltotilaan asennetun tehokkaan ilmanvaihtojärjestelmän ja jäähdyttimen avulla. Tiivis seuranta on silti päivittäisten rutiinien ja tarkastun keskiössä, jotta lämpötilan mahdolliseen nousuun voidaan reagoida riittävän ripeästi.
Helsingissä vesijohtovesi on hyvälaatuista, ja se soveltuu jopa sellaisenaan akvaariokäyttöön. Riutta-akvaariota varten raakavesi kannattaa kuitenkin jatkokäsitellä, koska vesijohtoveden epäpuhtaudet voivat kertyä akvaarioon ja aiheuttaa ongelmia. Yleisin puhdistamattoman vesijohtoveden ongelma lienee silikaatti, joka ruokkii akvaarion laseihin ilmestyvän piileväkalvon kasvua.
Lastensairaalan vesijohtoveden lisäpuhdistus tapahtuu käänteisosmoosi- eli RO (reverse osmosis)-laitteen avulla. Prosessissa vesijohtovesi ajetaan ensin kahden sedimenttisuodattimen läpi, jotka poistavat vedestä mekaanisesti hienojakoisen aineksen. Esisuodatuksen jälkeen vesi kulkee absorptioon ja adsorbtioon perustuvan aktiivihiilisuodattimen läpi, ja kohtaa lopuksi tärkeimmän eli puoliläpäisevän kalvon (ns. osmoosivaihe). Tällä käsittelyllä raakavedestä poistuu jopa yli 95 % epäpuhtauksista.
Lastensairaalan RO-laitteen kapasiteetti on lähes 2000 litraa vuorokaudessa, joten uuden vedenvaihtoveden valmistumista ei tarvitse odotella päiväkausia. Laitteen toimintaa ohjaa vesijohtoon asennettu magneettiventtiili, joka aukeaa ajastetusti. Laite täyttää automaattisesti sekä vaihtovesitornin että korvausvesisäiliön. Kun vaihtovesisäiliö on täynnä, se suolataan yhdellä 25 kg suolasäkillä.
Akvaarioon asennettiin korvausvesiautomatiikka. Veden haihtuminen akvaariosta (arviolta 10 – 20 litraa/vrk) laskee pinnan tasoa ala-altaassa, johon sijoitettu vedenkorkeusanturi ilmoittaa korvausvesisäiliön pumpulle vedentarpeesta. Korvausvesisäiliön pohjalla on toinen anturi, jonka tehtävänä on suojata pumppua, mikäli korvausvesisäiliö tyhjenee liikaa. Automatiikan avulla akvaarion suolapitoisuus pysyy vakaana ja toisaalta ala-altaan tekniset laitteet toimivat odotetusti, kun veden korkeus ei vaihtele.
Noin kahden metrin korkeuteen akvaarion yläpuolelle asennettiin ruostumattomasta teräksestä valmistetut tukikiskot, joista valaisimet ripustettiin ketjuilla sopivalle etäisyydelle vedenpinnasta. Valaisimia voidaan suuntailla ja siirrellä kiskojen varassa, ja tarvittaessa niiden korkeutta on helppo säätää.
Akvaarion alkuperäinen valaistus koostui T5-loisteputkista ja 400W monimetallivalaisimista, joita täydentää kaksi tehokasta ProVolitans LeS-valaisinta. Perusvaatimustaso valaisimia valittaessa oli ”industrial” ja vesitiivis, mikä sulki pois useimmat harrastekäyttöön suunnatut valaisimet. Viime vuosien aikana monimetallivalaisimet on vähitellen korvattu sekä Philipsin että Kessilin Led-valaisimilla.
Lastensairaalan akvaarion valaistuksessa ei haetta harrastepuolelta tuttua sinistä yleisfiilistä eli polttimoiden korkeita Kelvin-arvoja, vaan luonnollista, koralliriutalla noin 2 – 5 metrin syvyydessä vallitsevaa tunnelmaa, joka tuo hyvän värintoistokykynsä myötä esiin kalojen värit mahdollisimman luonnollisella tavalla. Kalat ovat akvaariosta nauttivan kohderyhmän, eli lasten, mielestä se mielenkiintoisin asia. Aurinkoinen yleistunnelma sopii myös aulatilaan erinomaisen hyvin.
Loisteputkirungot ovat alumiiniset, roiskesuojatut, heijastimilla varustetut ja tyyppiä Giesemann
Razor T5 2x39W (2 kpl) ja 2x80W (4 kpl). Loisteputkiksi valittiin yhdistelmä sinivaloputkia (Osram 67 tai Giesemann Super actinic) ja violetinsävyisiä putkia (Giesemann Super purple). Yhteisvalotehoa T5-valaistuksella on noin 800W ja se on omiaan luomaan akvaarioon mukavan merellisen taustasinnerryksen, sekä tyydyttämään korallien biologista valontarvetta.
Auringonpaistetta koralliriutalle tarjoillaan ensisijaisesti ProVolitansin mainioilla Ocelot -spoteilla, teholtaan 120W ja värilämpötilaltaan 6 500 K. Niiden ominaisuuksia ei toistaiseksi muut valaisimet ole kyenneet haastamaan.
Lositeputkivalaisimia ja Ocelot-spotteja ohjataan Thebenin digitaalisilla viikkoajastimilla. Sinivalot palavat 12 – 14 tuntia/vrk, Les-valot puolestaan muutaman tunnin vähemmän. Philipsit ja Kessilit on ohjelmoitu niiden omien logiikkojen kautta kännykän avulla.
Akvaarioon ei asennettu kalkkireaktoria tai muuta korallien kasvusta mahdollisesti aiheutuvaa meriveden mikro- tai makroelementtien puutetta kompensoivaa teknistä ratkaisua. Syitä on useita, joista tärkeimmät ovat vedenvaihtojen helppous ja halu minimoida huoltotaakkaa ja kustannuksia lisäävien teknisten laitteiden määrä. Kun sekä vaihtoveden että suolan laatu on kohdillaan, ovat säännölliset ja runsaat vedenvaihdot hyvä keino vedenlaadun ylläpitoon.
Vaihtovesisäiliön mitoitus ja koko systeemin putkitus on suunniteltu viikoittaista noin 15 % vedenvaihtoa ennakoiden. RO-laite täyttää automaattisesti vesitornin, joka suolataan yhdellä 25 kilon suolasäkillä, jonka jälkeen vedenvaihto tapahtuu helposti venttiiliä kääntämällä. Vaihtovesi pumpataan akvaarioon, joka ylivuotaa ala-altaan kautta viemäriin. Tällä tavalla vedestä vaihtuu kuukaudessa noin puolet. Kalsium-, nitraatti- ja fosfaattipitoisuudet ovat pysyneet pääosin hyvällä tasolla, muista suureista puhumattakaan. Korallit ovat kasvaneet hurjasti.
Osana ravinnekontrollia akvaarion pohjasoraa lapotaan säännöllisesti ja sedimenttisuodatin otetaan käyttöön tarvittaessa. Normioperaationa vettä sekoitetaan pari kertaa viikossa erillisellä ”männällä”, jotta sedimentit saadaan liikkeelle kohti vaahdotinta tai korallien suita. Aktiivisella sekoittelulla on positiivinen vaikutus vedenlaatuun ja korallien kasvunopeuteen.
Lastensairaalan rauhallisesti edennyt akvaarioprojekti sai mukavan jatkon, kun systeemin sisäänajoon jäi vielä kuukausitolkulla aikaa ennen sairaalan avajaisia. Akvaarion ekologinen tila oli erinomainen jo avajaisten aikaan, ja on sen jälkeen kehittynyt suotuisasti. Teknisesti hyvin toteutetut puitteet ovat loppupeleissä vain kokonaisuuden puolikas – hyvä ja säännöllinen hoito ratkaisee, miltä akvaario näyttää pitkässä juoksussa.
Toivottavasti tästä blogista löytyy apua ja inspiraatiota suurta akvaariota suunnittelevalle harrastajalle.
Pul pul, palataan taas uusien projektien merkeissä!
Terveisin Markus Dernjatin
